Oikeus oppimiseen kuulu kaikille!
Suomalaisen peruskoulun suurin haaste on oppimiserojen kasvu oppilaiden välillä. Satakunnassa alkaa olla tilanne, jossa oppilaat saattavat olla hyvinkin eriarvoisessa asemassa asuinpaikastaan riippuen, sillä erityisopetuksen resurssit vaihtelevat suuresti. Myös erityisen tuen oppilailla on oltava oikeus laadukkaaseen perusopetukseen ammattitaitoisten erityisopettajien sekä asiaan perehtyneiden koulunkäynnin ohjaajien kanssa. Lasten- ja nuorten erityisohjaajien osaamista hyödynnetään aivan liian vähän.
Kun erityisoppilaista aiemmin maksettu korotettu valtionosuus poistui, sen tilalle tuli väestöpohjainen estimaatti, joka pyrkii huomioimaan erityisopetuksen tarpeen kuntakohtaisesti. Erityisopetuksen aiempi kaksijakoinen järjestelmä muutettiin oppimisen ja koulukäynnin tuen järjestelmäksi. Osa-aikaisen ja kokoaikaisen erityisopetuksen tilalle tuli yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Sekä kielenkäyttö että käytännön toimet saivat uuden viitekehyksen.
Oppimisympäristön tulee olla kaikkia palveleva ja erityiset tuen tarpeet huomioiva. Yhtä tärkeää on kuitenkin muistaa, että pienryhmistä ja erityisopettajan osaamisesta voivat hyötyä monet sellaisetkin oppilaat, joille opetussisältöjä ei tarvitse muuten mukauttaa. Ei voi olla perheen asuinpaikasta kiinni, millaiseen oppimisympäristöön lapsi pääsee, vaan sen tulee olla lapsen tarpeita vastaava. Tämä on asia jossa voitaisiin hyödyntää yli kuntarajojen tapahtuvaa yhteistyötä. Koska vaativan erityisen tuen oppilaita on verrattain vähän, on kustannustehokkaampaa keskittää palvelut. Koulunkäynninohjaajien palkkaamista ei saa rajoittaa säästösyillä!
Myös uusia koulurakennuksia suunniteltaessa on huomioitava kaikki oppilaat. Koulun on oltava saavutettava kaikille. Tämä ei tarkoita vain liikuntavammaisten huomioimista rampeilla vaan myös esimerkiksi kaikuvien tilojen, heijastavien seinien ja ruuhkaisten käytävien välttämistä. Tiloja on voitava tarvittaessa eriyttää ja sisäänkäyntejä sekä pihoja voidaan tarvita useampia.