Tunne yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta on kasvussa, ja sitä ruokkii erityisesti pelko terveyspalvelujen saatavuudesta. Vuonna 2018 Suomen julkiset terveyspalvelut arvioitiin arvovaltaisessa lääketieteen julkaisussa The Lancetissa maailman kustannustehokkaimmiksi.
Nyt, vain viisi vuotta myöhemmin hyvinvointialueet kamppailevat täysin käsistä karanneiden vuokratyövoiman ja ostopalveluiden kustannusten kanssa. Monissa sosiaalihuollon palveluissa, kuten päihdehuollossa, lastensuojelun sijaishuollossa sekä vanhuspalveluissa, on ulkoa ostetun palvelun osuus jo niin suuri, ettei hyvinvointialueilla ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa palveluiden hinnoitteluun.
Orpon hallitus synkentää tilannetta käyttämällä 335 miljoonaa euroa yksityisen hoidon Kela-korvausten nostoon. On myös huomioitava, että yksityislääkärikäynneistä maksettavien Kela-korvauksien kasvu hyödyttää vain varakkainta kansanosaa, jolla on muutoinkin varaa yksityisiin terveyspalveluihin.
Ostopalvelujen kustannuksien kasvuun tuleekin vastata julkisten terveydenhuoltopalvelujen vahvistamisella, jossa keskeistä on terveydenhuollon ammattilaisten rekrytoiminen. Osaajapulan ratkaisemiseksi hyvinvointialueen on yhdessä henkilöstön kanssa luotava selkeät suunnitelmat niistä toimista, joilla hyvinvointialue tehdään vuokratyöyrityksiä houkuttelevammaksi työnantajaksi.
Suomalaisia sote-palveluja ei tule uhrata voitontavoittelun ideologialle. Siksi Satakunnan hyvinvointialueella tuleekin ennen kaikkea vahvistaa omaa palvelutarjontaa. Samoin myös kattohintamekanismien käyttöönottoa tulee selvittää. Kaikista ongelmista huolimatta Suomella on edelleen kaikki mahdollisuudet toteuttaa maailman kustannustehokkaimmat ja laadukkaimmat terveyspalvelut – mikäli vain poliittinen tahto löytyy.